Kengät käsityönä – Mitä kengän valmistaminen oikeastaan pitää sisällään?
Kaikki alkoi siitä, kun neljä suutaria alkoivat valmistaa nahkasaappaita pienessä torpassa. Nyt Sievin Jalkine Oy on valmistanut kenkiä 70 vuoden ajan. Yritys on kasvanut ja kansainvälistynyt ja työllistää nykyään satoja ihmisiä Pohjois-Pohjanmaalla.
Mutta minkälaista kengänvalmistus oikeastaan on?
Käytämme kenkiä joka päivä. Harvoin tulee edes miettineeksi, mitä kengän rakenteista löytyy ja minkälaisia työvaiheita sen valmistamiseen liittyy. Kengät, kuten moni muukin kulutustavara nykyään, vaikuttavat melko arvottomilta – niitähän saa parilla kympillä marketista!
Minulla on aina ollut palava intohimo kenkiin.
Ennen omistin laatikkokaupalla erilaisia kenkiä, mutta nykyään vain muutamat hyvät.
Jo jonkin aikaa olen haaveillut oman korkokengän suunnittelusta ja valmistamisesta.
Tänä kesänä toteutin haaveeni.
Voiko kenkiä tosiaan tehdä itse? Mistä aloitan?
Osallistuin kengänvalmistuksen kurssille, missä kaikki osallistujat tekivät yhden kenkäparin käsityönä. Suurin osa kurssilaisista toteutti kävelykengät tai tennarit, mutta minä halusin mennä suoraan asiaan ja kokeilla korkokengän valmistusta.
Ennen kurssia opettaja antoi minulle tehtäväksi purkaa muutamat korkokengät ja tutkia, millaisia tukirakenteita niiden sisällä on. Myös lestit hankin ennakkoon.
Lestien valmistus on oma taiteenlajinsa. Vaikka osaisi valmistaa kenkiä, se ei tarkoita, että osaisi valmistaa lestin. Netistä löytää monenlaisia, mitä voi tilata ulkomailta, mutta niistäkään ei ole täyttä varmuutta, minkälaiset ne oikeastaan sitten ovat.
Päätin, että hankin näihin harjoituskenkiini jotkut lestit, mitkä vain helpolla saan, enkä mieti niin paljon niiden muotoa. Sain eräältä tutulta suutarilta lestit ja puisia korkoja.
Kengän valmistuksessa on kymmeniä vaiheita
Aloitimme maanantaina. Perjantaina alkoi tuntua, että en haluaisi tällä viikolla valmistaa enää yhtään kenkää. Kenkäpari tuli lähes valmiiksi lauantaina lounasaikaan.
Kengän valmistus alkoi kaavan suunnittelulla. Ihan aluksi lestistä tehtiin teippikopio, jonka avulla oikeanlainen kaava piirrettiin. Sitten osat leikattiin nahasta. Leikkuussa tulee huomioida esimerkiksi se, että nahka on vuodan eri kohdissa eri laatuista.
Paloista ommeltiin neulos eli kengän aihio, joka esipinnattiin lestin päälle pihtien avulla. Tässä vaiheessa eteen oli tullut jo niin paljon uusia ammattitermejä, että en viitsinyt edes yrittänyt oppia muistamaan heti niitä kaikkia… Mutta joka tapauksessa nyt oltiin kengän muotoiluvaiheessa.
Nahka pingotettiin erittäin tiukasti lestin päälle ja naulattiin kiinni. Muut tekivät myös lestin päälle muotoillun pinkopohjan, mutta korkokenkään kävi suora pohjakappale sellaisenaan. Pohjiin kiinnitettiin lenkkiraudat, jotka pitävät kengän jäykkänä.
Muotoutunut vuori liimattiin pohjaan kiinni, seuraavaksi liimattiin kärjen ja kannan kovikkeet ja sitten päällinahka. Sitten pohja tasoitettiin liimaamalla “koloihin” nahanpaloja tai oikeastaan mitä tahansa materiaalia sinne halusi laittaa. Reunaan sai halutessaan liimata randin koristeeksi.
Kiinnitin vielä koron ja kumipohjan. Siinä ensimmäiset kenkäni sitten olivat! Kantalappuja ja sisäpohjallisia vaille valmiit!
Omin käsin tekeminen opettaa arvostamaan aitoja asioita
Kengän valmistus ei kuulosta äkkiseltään kovin monimutkaiselta eikä se varsinaisesti olekaan. Mutta mutta… Työn määrä on valtava. Nimittäin aina välissä piti tehdä myös nahan ohennusta ja hiomista, kuumailmapuhallusta, odottaa liiman kuivumista tai nahan kostumista, lisätä tukinauhaa, teippiä, koviketta… vasaroida, tikata, puhtaaksileikata, vuolla reunoja…
Tarkkuuden on oltava huipussaan. Pienetkin epämääräisyydet näkyvät lopputuloksessa ja materiaalivalinnat vaikuttavat paljon. Jos koittaa oikoa työvaiheissa, kengästä ei välttämättä tule pelkästään ruma vaan myös käyttökelvoton.
Näissä ensimmäisissä prototyypeissä käytin kurssipaikalta löytyneitä nahkoja ja somisteena paloja lampaantaljasta, jonka nappasin sängystäni – yleensä nukun sen päällä. Nyt kun tiedän millaisen olemuksen eripaksuiset nahat kengille antavat, aion seuraaviin kenkiini suunnitella materiaalivalintojakin tarkemmin etukäteen.
Suunnittelussa nimittäin on edettävä niin, että tekee ensin kengän kokeeksi ja jos toteaa, että leikkaus tai jokin muu asia ei toimi, tekee uuden. Mitään ei voi valmiista kengästä enää muuttaa, vaan on aloitettava lestin muotoilusta tai kaavoitusvaiheesta uudestaan.
Kokemus kengän valmistamisesta omin käsin oli minulle silmiäavaava. Minusta tuntuu, että en enää koskaan voi ostaa halpoja kenkiä marketista, vaikka ne olisivat kuinka sievät. Nyt kun tiedän, miten työläs prosessi kengän valmistaminen oikeastaan on, arvostan niitä aivan eri tavalla.
Kengät näyttävätkin minulle esineinä erilaiselta kuin ennen. Näen materiaalien kerrostumat ja aistin kaiken sen ajatustyön, vasaranpaukutuksen ja liimankäryn, mitä niiden takana on.
Kengän valmistamisen kautta minulle konkretisoitui se, että halvan hinnan takana täytyy olla äärimmäisen epäinhimilliset olosuhteet, luontoa ja ihmisten terveyttä tuhoavat valinnat. Sekä suunnittelussa että valmistuksessa.
En ehkä tule jatkossa valmistamaan kaikkia kenkiäni itse, mutta tulen hankkimaan vain kenkiä, jotka on valmistettu eettisesti, mieluiten kotimaassa.
Suosittelen Sievi-kenkiä myös sinulle!
Terkuin,
Maija
Markkinoinnin suunnittelija
Sievi Shop